Viikki esimerkkinä koko HYYlle

Lähden näihin vaaleihin hyvin erilaisista lähtökohdista ja täysin uudesta näkökulmasta. Keskustakampuksen opiskelijasta on tullut täysin viikkiläinen ja Viikki on vienyt minut mennessään. Olen viikkiläinen Viikki-fani. Edellisissä vaaleissa olin ehdolla keskustakampuksella ja vaalit olivat suuri menestys. Enemmän ääniä saanut kaverini valmistui, nousin varsinaiseksi edustajaksi HYYn edustajistoon ja ryhmä valitsi minusta varapuheenjohtajansa. Nyt kaksi vuotta myöhemmin ei ole montaa asiaa jotka tekisin toisin. Yhden asian kuitenkin tekisin – lähtisin Viikkiin opiskelemaan paljon aiemmin.

Aloitin opintoni tänä syksynä Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa Viikin kampuksella. Muutos on ollut hämmästyttävä: Luennot pyritään aina videoimaan tai vähintäänkin tallentamaan myöhempää katselua varten. Tätä on toivottu keskustakampuksella ainakin viisi vuotta – eli koko sen ajan, kun olen itse opiskellut siellä. Luennoitsijat suosittelevat ainejärjestöön kuulumista – ainejärjestöt järjestävät jopa opintopisteisiin oikeuttavia ekskursioita. Tämä kaikki voi kuulostaa arkipäiväiseltä maa-metsiksessä opiskelevalle, mutta keskustakampuksella kaikki tämä on uusinta uutta ja vasta haaveiden tasolla. Kaikki tämä on silmiä avaavaa ja Viikin opiskelijaystävällisyys onkin entistäkin hienompaa ehkä siksi, että siihen on päästy ilmaisesti täysin ilman HYYn vaikutusta.

Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta toimii erinomaisena esimerkkinä siitä, miten asiat voivat sujua, kun halutaan tehdä koko yliopistoyhteisön yhteinen arki mahdollisimman helpoksi. Opettajat haluavat helpottaa omaa työtaakkaansa, joten materiaalit kootaan kursseilla helposti saavutettavaan samaan paikkaan. Kursseja järjestetään MOOCissa, välitenttejä on verkossa ja opiskelijoita kannustetaan pysymään matkassa positiivisen rohkaisun kautta. Pakkoa ei ole, mutta lisäpisteet uuden alan lopputentissä kiinnostavat kummasti. Kurssien sisällöt ovat avoinna kurssin alusta asti, eikä yksi- tai kaksivärisiä luentokalvoja juuri näy. Luennoilla käyminen tuo aitoa lisäarvoa kurssikirjan lukemiselle, sillä opetushenkilökunta on alan tutkimushuippua, joita kiinnostaa kertoa omista näkemyksistään ja he tuovat henkilökohtaisen kokemuksensa opetuksen mausteeksi – tieteellisesti tietenkin: ensimmäisen periodin aikana pääsin laskuharjoituksena laskemaan päästöjen puhdistamisen kustannuksia ja muutaman viikon jälkeen kurssin opettaja – professori – osallistuu Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajana poliitikkojen tylyttämiseen televisiossa ja koko mediassa riittämättömistä ilmastotoimenpitestä. Tunnen olevani virkeä, energinen ja kiinnostunut opiskelemastani alasta.

Olisinpa aloittanut opintoni Viikissä aiemmin. Kampusalue on kaunis – on peltoa, kasvihuoneita sisällä ja ulkona – kasveja sisällä ja ulkona, syksyisessä väriloistossaan upeita lehtipuita kampus täynnä ja useita eri lounasravintolavaihtoehtoja Unicafén lisäksi. Viikissä on opiskelijan hyvä olla: henkilökunta tuntuu oikeasti välittävän opiskelijan opintojen käynnistymisestä ja etäopiskeluun suunniteltu tekniikka pelaa vaikka flunssa yllätti minut jälleen.

Mikael Lehtonen
kirjoittaja on viikkiläinen ja ehdolla HYYn edustajistoon numerolla 560

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.